Rally-tokokisat parin päivän päästä ja näyttelypläänejä

Olen huomannut, että minulle syntyy aina n.5miljoonaa loistavaa ideaa ja haavetta, mutta vain murto-osa niistä toteutuu lopulta... nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja laitoin toimeksi monellakin saralla:

1.) Timillä ja minulla on edessä VIHDOIN ne ensimmäiset Rally-toko kisat ensi sunnuntaina Lempäälässä Suomen Japaninpystykorvayhdistyksen järjestämissä kisoissa! Olen vieläkin itse totaalisen kujalla kaikista rallyn säännöistä ja kommervenkeistä, mutta nyt sentään korkataan kisat alokasluokassa ja madalletaan kisakynnystä! Viimeisen viikon aikana on treenailtu ahkeraan Timin kanssa liikkeitä ja vahvistettu seuraamiskontaktia lyhyillä treeneillä ja suurilla superkivoilla palkoilla.  Pitkään vain vaadin enemmän ja enemmän TOKO-puolella Timiltä, pitempiä suorituksia ja harvemmilla palkoilla tavoitellen sitä, että koiruus toimii tilanteessa kuin tilanteessa ilman että se namikäsi heiluu kokoajan näkyvillä. Nyt ennen Rally-toko kisoja olen kuitenkin höllännyt otetta REILUSTI ja keskittynyt oikeastaan vain siihen, että molemmilla on HAUSKAA; treenit max.5min kerrallaan ja välillä nostatetaan innostusta riekkumalla ja riehumalla ja juoksemalla ympäriinsä palkkalelujen kanssa, sitten tauko ja esimerkiksi vain rentoa kävelyä jolloin koira saa nuuhkia ja mennä omissa maailmoissaan...mutta sitten kun vinkkaan, että "lähdetääs töihin!" niin sitten keskitytään taas 110% treeniliikkeisiin. Tälläinen treenisysteemi meillä ainakin on toiminut aivan loistavasti! Toki tuloksia tulee hitaammin, kun niiden liikkeiden tarkkuutta ei hiota pitkään samalla kertaa, mutta ainakin innostus ja mielenkiinto treenaamiseen säilyy lopulta paljon paremmin kun ärsytystä ja turhautumista ei tule koiralle eikä ohjaajalle epäonnistuneiden liikkeiden jankkaamisesta xD

2.Katselin vanhoja näyttelytuloksia ja kauhistuin kun huomasin, että Timin 2.SERTIn saamisesta on vierähtänyt yli 2vuotta aikaa! :o Viime vuonnakin kävimme näyttelyissä todella surkean vähän,onneksi syksyllä lähdimme Rakvereen mikä innosti harrastukseen uudestaan, mutta sopivia kehiä ei vielä tälle keväälle ole löytynyt (erkkarikin jätimme välistä turkin kasvatuksen vuoksi) KUNNES juuri tänään ilmoitin Timin heinäkuulle pitkästä aikaa kehiin ja serttijahtiin! Välillä jo olin täysin sitä mieltä, että ruusukkeiden perässä juokseminen saa jäädä tauolle, sillä olin saanut jo tarpeeksi kattavasti Timille arvosteluja vuosien varrella ja itse tiedän täsmälleen millainen koira se on. Nyt kuitenkin on alkanut palata pieni palo siitä ajatuksesta, että Timistäkin tulisi se Suomen Muotovalio jossain kohtaa... vaikka sitten veteraanikehissä mutta kun kyse on enää viimeisestä SERTistä niin ei nyt voi luovuttaa! :D

Sisustusintoilu sen kuin vaan kasvaa ja viimeisten kuukausien aikana olenkin päivittänyt niin huonekalustoani huolellisesti, uusimpana kikkailuna lasinen pöydänpäällinen, milläs muullakaan kuin Timin poseerauksella varustettuna :)

3.Luovuttamisesta puheen ollen, voin sanoa, että viimeisen vuoden aikana oikeestaan minuun iski hiljalleen luovutusfiilis opiskeluiden kanssa: Pitkäaikaisin haaveeni päästä eläinlääkikseen tuntui romuttuvan kun lukion fysiikat ja kemiat eivät napanneet sitten millään...aloin pohtia perheeni kanssa kakkosvaihtoehtoja ja päätin hakea tänä keväänä fysioterapeutti ammatikorkeaopintoihin TAMKiin. Olin aivan satavarma, että kyllä minä nyt ammattikorkeaan pääsen kun herranjestas olin jo tiputtanut tavoitteeni eläinlääkiksestä matalemmalle koulutustasolle...mutta niin vain kävi, että kutsua esivalintakokeen jälkeen ei itse pääsykokeeseen tullut. Olin aivan shokissa ja yhden illan vollotin karua kohtaloani, mutta surkuttelujen jälkeen kasasin itseni ja aloin puntaroimaan seuraavia vaihtoehtoja sillä välivuosi olisi edessä, mutta miten käyttäisin sen?  Seuraavana yönä ei paljon nukuttu vaan se menikin sitten googlettamalla erilaisia koulutuksia ja aloin myös uudestaan selvittämään josko minulla sittenkin olisi mahdollisuuksia eläinlääkikseen kun nyt valmistautumisaikaa on vuosi!
Jännitin vielä kovasti ylioppilastuloksiakin, sillä ainoastaan englannin kirjoitusten takia lakinsaamiseni oli vaakalaudalla...kävin keväällä paniikissa englannin abikursseilla ja ostin itseopiskelumateriaaleja jotta selviäisin siitä haastavimmastakin aineesta ja se kannatti, sillä nyt se on varmaa että MINÄKIN SEN LAKIN SAAN viikon päästä!! :)

Pikkuhiljaa homma alkoi selkiintyä ja ajatus siitä, mitä oikeasti haluan tehdä vahvistui mielessäni: Tämän vuoden aikana tulen valmennuskurssien ja koulutusten avulla valmistautumaan ensi kevään 2017 eläinlääkiksen pääsykokeeseen ja tämä on nyt varma, että toista kertaa en ala pohtia uskallanko hakea sinne vai en! Lisäksi perheeni auttoi minua miettimään mitä tekisin ja sitten muistinkin joskus messuilla vierailleeni Tampereen Koirahierojakoulun ständillä ja olisin halunnut aloittaa koulutuksen, mutta koulunkäynnistäni ei jäänyt aikaa sille... Eipä siis yllättäne että laitoin samantien nyt hakemusta myös koirahierojakoululle ja parissa päivässä sainkin haastatteluajan joka on tällä hetkellä minulla vasta edessä! Mikäli saan paikan koulusta, aloitan lääkisvalmennusten lisäksi koirahierojaopinnot ensi syksynä! Nyt olen saanut suunnitelman tulevaksi vuodeksi ja olen tästä aivan innoissani! Saapa nähdä mitä tässä nyt sitten lopulta tapahtuu, mutta elämässä mennään eteenpäin jokatapauksessa...ja VAUHDILLA! :D

Tälläisia naperoita olin Timin kanssa hoitamassa viikon ajan keväällä Bella Godivas-kennelin kotona Lempäälässä . Pentukuume on niin valtava varsinkin kun loistavia pentueita on viime aikoina putkahdellut maailmaan, mutta olen jo useamman vuoden hillinnyt itseäni siirtämään pennun hankintaa sopivampaan ajankohtaan, joten pentusuunnitelmat saavat vieläkin odottaa, että saan opiskeluasiat kuntoon ja sen jälkeen voisi olla aika tuoda uusi tulokas taloon...Mielenkiinnolla olen seurannut ja odotan, mitä näistä kaikista upeista nuorista uusista japseista vielä tuleekaan :)