7. marraskuuta 2016

Koirahieronnat etenee ja koulunkäynti tiivistyy

kuva: Eveliina Nokelainen
Koirahierontaopiskeluni ovat hyvässä vauhdissa ja pari viikon kuluttua onkin edessä ensimmäinen koirahieronnan käytäntökoe, jossa tähän asti opittu mitataan. Syksynkin aikana on jo tullut valtavan paljon uutta oppia enkä voi kuin kuvitella kuinka paljon saankaan koulusta irti vielä keväälläkin! Niikön koulun vetäjäkin meille heti alussa sanoi, koirahieronta (niinkuin koiraharrastus itsessäänkin) on loputon suo: kerran kun siihen uppoaa niin paluuta normaalielämään ei enää ole vain se imaisee sisäänsä ja tottahan tämä on!

Syksyn alussa aloitettiin koiran rakenteen ja lihasten perusteista, eli sijainneista, miten kukin lihas toimii/mihin sitä tavitaan sekä tietenkin lihasten ja  luiden latinankielisten nimien opiskelusta (mitkä onneksi lähtivät luonnistumaan itseltäni kohtalaisen helposti kun muistuttelin uudelleen yläasteella opittuja latinan oppeja :-) )
Kurssiviikonloppuja meillä on parin viikon välein jolloin vietämmekin intensiivisesti koko viikonlopun koiriemme kanssa koirahierojakoululla, mutta muuten opiskelemme itsenäisesti  jatkuvasti arjen keskellä tehden hierontoja asiakkaille viikoilla ja kerraten viikonloppuna opetettua teoriaa. Tässä koulussa olen saanut todeta sen karun faktan, että se omien opiskeluiden edistyminen todellakin perustuu siihen, että aiemmin opetettu on kirkkaana ja selkeänä mielessä. Jos pohja on huteralla tasolla, uudesta asiasta ei yksinkertaisesti vaan saa koppia sillä se perustuu aina pohjimmiltaan jo opetettuun asiaan.

Kurssin opettaja alkoi alusta asti hierontatekniikoita näyttäessään puhua meille samalla latinaa ja voi herran jumala kuinka kuutamolla me kaikki olimme ja jouduimme jatkuvasti selaamaan vanhoja muistiinpanoja, että mikäs se Musculus Infraspinatus (suom.alempi lapalihas )olikaan?
Viimeksi kurssiviikonlopulla kuitenkin yhtäkkiä havahduin, että HEI! Minun ei tarvinnutkaan kuunnella luentoa enää sanakirjan kanssa vaan YMMÄRSIN latinaa ja lisäksi pikkuhiljaa itsekin osaan asiakkaita tehdessäni kertoa heille paremmin MITÄ teen juuri nyt, MILLÄ tekniikalla ja MIKSI! Sillä tähän hierontatyö perustuu; hierojana minun on kyettävä kertomaan minkätakia koiraaa kannattaa hieroa ja miksi teen niikö teen.
 

Koirahieronnan projektikoira-asiakkaani ovat olleet valtavan ihania ja vastaanottavaisia! Kiitos asiakkailleni tähän astisesta asiakkuudestanne! Paljon olen saanut projektikoirista irti jo nyt taitojeni kehittämistä varten ja mukava kuulla myös, että koirat ovat saaneet selkeästi  irti minun kädentaidoistani. Olen saanut paljon positiivista palautetta tekemästäni työstä ja se kannustaa aina jatkamaan ja ottamamaan yhä lisää selvää asioita :)

Kovasti olen selvittänyt myös asioita toiminimen hankkimisesta ja yrittäjyydestä heti alusta lähtien ja kova palo minulla on lähteä tekemään tätä työtä jatkossa toiminimen alla ja ensi vuonna tavoitteena saada myös virallinen koirahierojan ammattitutkinto suoritettua. Haasteita siis riittää, mutta niihinhän tartutaan!
Viikko sitten minulla starttasi myös eläinlääkiksen valmennuskoulutukset ja opiskelutahti tiivistyy hurjaa vauhtia! Valmennuskurssi oli varsin sekalaista sakkia täynnä, mutta selkeästi kaikki ovat 250%:n intohimolla panostamassa lääkikseen pääsyyn. Jo kurssin ekana iltana minussa heräsi kova kilpailuhenki, kun tajusin, että nämä luokassa istuvat ihmiset oikeasti ovat ensi keväänä tekemässä samaan pääsykoetta kuin minä ja lisäksi tällaisia samanlaisia valmennukursseja pyörii Suomessa kymmeniä, joten skaba tulee olemaan KOVA! Käytännössä seuraavat kuukaudet 17.5.2017 asti minulla kuluvat täysipäiväisesti lääkisvalmennusten ja koirahierontojen kanssa, siinä ohessa myös töissä käydessä, joten varmasti päivittelyt jäävät nyt hetkeksi vähemmälle...

Koirahieronnassa asiakaspaikkani ovat tällä hetkellä opiskelukiireiden vuoksi rajalliset ja pääsääntöisesti teen hierontoja Tampereen alueella. Kuitenkin toki minuun aina voi ottaa yhteyttä hieronta-asioissa sähköpostitse nea.neva@gmail.com

Kuva: Eveliina Nokelainen

2. lokakuuta 2016

Koirakuvausta

Nyt on kone niin tukossa kaikista omista ottamistani ja kaverini ottamista syyskuvista, että pakko jakaa tännekin! Seuraavista upeista kuvista kiitos kuuluu Eveliina Nokelaiselle!:)












Ja eilen kävimme lulluttamassa kennel Natural Dream A-pentuetta Valkeakoskella Even luona ja sieltäkin jäi omaan kameraani vaikka mitä! Yritä tässä nyt näitä kuvia katsellessa hillitä sitten japsipenukuumetta...

Tässä yksi ehdottomista lemppareistani!







Tällä kertaa tälläinen kuvatykitys... Ensi päivityksessä voisin kertoa hieman koirahierojaopintojeni edistymisestä :)





8. syyskuuta 2016

Koulut alkoi,muutto ja syksyn kehätkin takana

Nyt on tapahtunut valtavasti kaikkea:
Timppa Ruoveden kehässä hienosti esiintyen:) KIITOS kuvaaja Timo Virtaselle!
Elokuun lopussa kävimme Timin kanssa pyörähtämässä Ruovedella kehässä suurin odotuksin ja tulikin shokki kun Timin hienon esiintymisen jälkeen kehäsihteeri heiluttikin yllättäen keltaista viuhkaa.. Päivän  saldona siis Hyvä, ei muuta. Harmitti Timin puolesta kauheasti kun kerrankin omasta mielestäni koira oli VARSIN edustavana turkkineen ja liikkeineen, mutta tällä kertaa tuomari joka aiemmin antoi Erinomaisen,ei digannutkaan enää tästä pojasta. Eipä sen väliä, vieläkään ei valioiduttu mutta Timppa esiintyi kyllä kuin unelma pitkän tauonkin jälkeen! Minun hieno kisakaverini :)


Tehokaskin voi välillä olla: alle viikko ja uusi kämppä kunnossa!
Kuun vaihteessa tapahtui paljon: 2 viikon sisään istuimme kaksissa eri hautajaisissa, minkä vuoksi tunteet myllersi perheessämme enemmän ja vähemmän... Samaan tohinaan aloitin myös uudessa työpaikassa ja vielä muuttokin tähän hässäkkään :D
Lisäksi kovasti odottamani koirahierojaopintoni alkoivat ja olen päässyt  opiskeluun jo täysillä kiinni! Timi ja kavereiden koirat ovat saaneet ensimmäisinä olla aina koekaniineina hieronnoissani, mutta muutaman ventovieraankin koiran olen ehtinyt jo aloittamaan! Teoriaopinnoissa työtä riittää termien opettelussa, onneksi VIHDOIN yläasteen menneistä latinanopinnoistakin on nyt hyötyä kun opettelen  latinankielisiä lihaksenosia ja luustoa hierojasanastooni.


Yksi ihana puoli koirahierojakoulussa on, että meillä on kurssiviikonloppuina
ahkerat pikkuoppilaat mukana tunneilla ja
välillä hierottavanakin tai analysoitavana liikkeistään!
Tähän mennessä kaikki tekemäni projektikoirat ovat olleet aivan huippuja hierottavia, osan kanssa hieman haasteitakin on tullut vastaan mutta kokoajan tästä lähdetään edistymään ja itsekin alan pääsemään pintaa syvemmälle aiheeessa. Hierontatyö on siitä mielekästä, että hierojana et voi oikeastaan muodostaa työhösi mitään tarkkoja rutiineja joita aina orjallisesti noudattaisit, vaan jokainen asiakas on kohdattava erikseen ja mietittävä mikä on paras hoitotapa juuri sille yksilölle. Eilenkin hierontakäynnilläni sain huomata, että samat otteet jotka toisen koiran mielestä olivat rentouttavia, olivatkin ahdistavia toisen koiran mielestä ja hetki siinä meni ennenkö tajusin muuttaa tekniikkaa juuri tälle koiralle sopivaksi.

Kaiken tämän touhun keskellä olen OIKEASTI jopa myös tehnyt viikoittain eläinlääkiksen pääsykokeeseen valmentavia tehtäviä ja matikan puolella rutiinia alkaa jo vähän löytyä..vielä kun saisi rutiinit siirrettyä myös kemian ja fysiikan puolelle niin eläinlääkikseen pääsy ei enää tuntuisikaan niin mahdottomalta!


Koirahierojaopiskeluiden parissa päätin ottaa ala-asteen opiskelutekniikat uudelleen käyttöön eli VÄRIKYNÄT ja PIIRUSTELU :D

6-vuotias Timppa synttärilahjanäätänsä kanssa :)



Tässäpä nämä tältä erää! Syksyn aikana varmasti tulen päivittämään paljon koirahierojaopinnoistani ja projektikoiristanikin :)




18. elokuuta 2016

Ensimmäinen enkeliveli ja muita uutisia

Hetki sitten kuulimme erittäin surullisia uutisia Pietarsaaren suunnalta: Timin veli Kalinka oli saanut vatsalaukun kiertymän ja eläinlääkäri joutui päästämään pikku Kalinkan  enkelten matkaan. :(
Nyt kaksi urosta tästä perheestä on lähtenyt äkkinäisesti: ensin pari vuotta sitten v.2014 Timin isä Zapp vajaa 7-vuotiaana (Beethoven White Zapp) ja nyt Kalinka-veikka alle 6-vuotiaana. Voimia  kovasti Kalinkan perheelle! <3 p="">Tämä 6-7vuoden ikä on minulle oikea "kirosana" koirien kohdalla, sillä ennen Timiä omistamani pieni kleini-uros Muffe menehtyi  onnettomuudessa MYÖS päivää vaille 6-vuotiaana, aivan liian nuorena sekin.
Eipä kai ihme, että kauhulla lasken vain päiviä kuinka Timin kohdallakin alkaa 6-vuotta lähenemään, jäbä täyttää itseasiassa vuotensa elokuun lopussa eli parin viikon kuluttua...Tähän asti Timin kanssa on mennyt kaikki loistavasti (koputetaan puuta!) eikä eläinlääkärikäyntejä ole tarvittu lukuunottamatta rokotuskäyntejä ja terveystautukimuksia kuten lonkka-ja kyynärkuvat. Jopa hampaat ovat pojalla pysyneet hienossa kunnossa eikä hammaskivenpoistojakaan pahemmin ole tarvinnut tehdä. Toivon vain että Timin elämä jatkuu tästä eteenpäinkin yhtä vaivattomana ja onnellisena vielä monen monta vuotta.
Mikään ei ole ihanampaa kuin nähdä esimerkiksi välillä treenikentällä tai kisoissa yli 10-vuotias seniori koira, jolla palaa tekemisen halu silmissä, häntä heiluu ja koira liikkuu ketterästi kuin parivuotias. Itsekin aina eniten kaikesta toivon näkeväni tämän iloisen "pappavaiheen" myös omilla koirillani, ja siinä vaiheessa saa todellakin kiittää koiraa kuinka pitkän aikaa se on jaksanut kulkea elämässä mukana.

Kalinka 2010-2016
Zapp 2007-2014
<3 p="">

Sitten iloisempiin aiheisiin: Melkein 1,5vuoden näyttelytauon jälkeen VIHDOINKIN lähdemme taas juoksemaan kehiin! Ensi sunnuntaina Ruovedelle ja parin viikon kuluttua kisakaverimme kanssa Riihimäelle!

Rally-Toko kisoihin olen yrittänyt saada paikkaa, mutta lajin virallistuttua kisapaikat ovat tiukassa ja menevät heti kuin kuumille kiville! :o Tarkoitus on kuitenkin vuoden loppuun mennessä saada Timille luokkavaihto, joten kiire alkaa tulla kisatulosten haalimisen kanssa...
Kisatuloksia  (toivottavasti mukavia tuloksia) seuraa piakkoin...
Timi puunattuna näyttelyihin :)


Retkeilyä Löyttynjärvellä

Ja välillä vain rentoutumistakin :)

30. toukokuuta 2016

Rally-toko radalta kuvia

Rautiaisen Jenny ahkerasti oli napsinut loistavia kuvia radaltamme ja onpa ne heti syytä jakaa tännekin! Kiitos paljon kuvista! =)

Liikkeestä maahanmeno: aivan inasen vino, mutta ei häirinnyt tuomaria :D

Välillä täytyy tsempata kehuin radalla, että saadaan valppaus säilymään loppuun asti. Timilläkin askel aina huomattavasti pitenee kun kuulee sen yhden ainoankin "Superhienoa!!" kehun :)
Ohjaaja kovasti yrittää jo suunnata katseensa seuraavalle kyltille tihrustaakseen mitä siinä lukee, että koirakin meinaa jäädä matkasta... XD

"Istu. Maahan, ohjaaja koiran ympäri"-kyltin suoritusta ja tämähän on meidän pravuuri!

Rally-Tokossa hauskinta ehkä oli huomata, että liikkeet joita kisoissa vaaditaan, on meillä Timin kanssa oikeestaan käytetty temppuina eli kun olemme treenanneet TOKOn pitkiä liikkeitä, palkinnoksi Timi saa suorittaa helpon hauskan liikkeen ikään kuin temppuna! Olen niin tyytyväinen, että Timille on opetettu näiden ko.liikkeiden olevan "palkintoja" sillä näin koira oikeastaan saa palkaa radalla jatkuvasti vaikken sanallisesti kehukkaan suoraan :D
Sytyin kyllä tästä lajista heti niin, että liityinkin jo samantien Rally-Toko yhdistys ry:n jäseneksi! Tästä seuraa siis jatkoa ! ;)



29. toukokuuta 2016

HUIPPU PÄIVÄ RALLY-kisoissa!

Tänään aikainen herätys ja seitsemän jälkeen olimme jo Jarkon kanssa matkalla kohti Lempäälää ja Rally-Tokon japsien rotumestaruuskilpailuita, Timppa tietenkin mukanamme... itseäni jännitti ihan kohtalaisesti koska paniikissa selailin vielä edellisenä iltana kisaratojen kylttiohjeita netistä ja yritin painaa niitä mieleeni. Timi oli ihan vauhti päällä jo heti aamusta ja jotenkin oli kyllä radalle mennessämmekin varma olo, että kyllä Timi tämän homman osaa vaikka minä sähläisin. Ja juuri niinhän siinä sitten kävikin! :







Saarnion Odoroki "Timi" Rally-Tokon rotumestaruuden 2.sija , tuomaripalkinnolla ja 97pisteellä esittelee päivän saalistaan!
Alkuradan vedin kauhealla vauhdilla pienessä jännityksessä ja Timi pysyi hyvin mukana,mutta jotain sähelsin ja räpelsin todella nolosti kun melkein kaaduin kun olin kompastua Timiin joka piti yllättävän tiivistä kontaktia aivan liki. Neljännen kyltin kohdalla huomasin kuitenkin viipottavani niin kauhiaa vauhtia, että Timi tuntui hämmentyvän näin pitkästä ja vauhdikkaasta treenipätkästä (Nyt kun olemme treenanneet kotona vain lyhyitä hauskoja treenejä niin yhtäkkiä tälläinen parin 1,5min yhtenäinen suoritus tuntui Timistä kauhian oudolta ). Päätin rauhoittaa menoa ja keskittyä kehumiseen jolloin sain hetkeksi kadonneen kontaktin takaisin ja loppurata käännöksineen ja kiemuroineen meni loistavasti!
Tulokseksi yllättäen napsahtikin sitten 97p/100p mikä on aivan SAIRAAN hyvä ensimmäiseksi tulokseksi!! Nyt tarvittaisiin vielä pari tulosta luokan vaihtoon... Lisäksi saimme tuomarin suosikkipalkinnon reippaasta ja toimivasta yhteistyöstä sekä kaiken kukkuraksi ROTUMESTARUUDEN 2.sijan!! Aivan mahtavaa! Sytyin heti itsekin tähän lajiin ja iltapäivällä toimiessani tuomarin sihteerinä pääsin syvemmälle tämän uuden lajin sääntöihin. Samalla innolla sitten tänään kotona jo aloinkin suunnittelemaan kisakalenteriin jatkoa ja lisäksi laitoin jäsenhakemuksen vetämään Rally-Toko yhdistykselle! Nyt tuntuu, että vihdoin se meidän täydellinen oma laji on löytynyt ja tätä harrastaessa tuleekin varmasti loppukesä ja syksy kulumaan! :)


26. toukokuuta 2016

Rally-tokokisat parin päivän päästä ja näyttelypläänejä

Olen huomannut, että minulle syntyy aina n.5miljoonaa loistavaa ideaa ja haavetta, mutta vain murto-osa niistä toteutuu lopulta... nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja laitoin toimeksi monellakin saralla:

1.) Timillä ja minulla on edessä VIHDOIN ne ensimmäiset Rally-toko kisat ensi sunnuntaina Lempäälässä Suomen Japaninpystykorvayhdistyksen järjestämissä kisoissa! Olen vieläkin itse totaalisen kujalla kaikista rallyn säännöistä ja kommervenkeistä, mutta nyt sentään korkataan kisat alokasluokassa ja madalletaan kisakynnystä! Viimeisen viikon aikana on treenailtu ahkeraan Timin kanssa liikkeitä ja vahvistettu seuraamiskontaktia lyhyillä treeneillä ja suurilla superkivoilla palkoilla.  Pitkään vain vaadin enemmän ja enemmän TOKO-puolella Timiltä, pitempiä suorituksia ja harvemmilla palkoilla tavoitellen sitä, että koiruus toimii tilanteessa kuin tilanteessa ilman että se namikäsi heiluu kokoajan näkyvillä. Nyt ennen Rally-toko kisoja olen kuitenkin höllännyt otetta REILUSTI ja keskittynyt oikeastaan vain siihen, että molemmilla on HAUSKAA; treenit max.5min kerrallaan ja välillä nostatetaan innostusta riekkumalla ja riehumalla ja juoksemalla ympäriinsä palkkalelujen kanssa, sitten tauko ja esimerkiksi vain rentoa kävelyä jolloin koira saa nuuhkia ja mennä omissa maailmoissaan...mutta sitten kun vinkkaan, että "lähdetääs töihin!" niin sitten keskitytään taas 110% treeniliikkeisiin. Tälläinen treenisysteemi meillä ainakin on toiminut aivan loistavasti! Toki tuloksia tulee hitaammin, kun niiden liikkeiden tarkkuutta ei hiota pitkään samalla kertaa, mutta ainakin innostus ja mielenkiinto treenaamiseen säilyy lopulta paljon paremmin kun ärsytystä ja turhautumista ei tule koiralle eikä ohjaajalle epäonnistuneiden liikkeiden jankkaamisesta xD

2.Katselin vanhoja näyttelytuloksia ja kauhistuin kun huomasin, että Timin 2.SERTIn saamisesta on vierähtänyt yli 2vuotta aikaa! :o Viime vuonnakin kävimme näyttelyissä todella surkean vähän,onneksi syksyllä lähdimme Rakvereen mikä innosti harrastukseen uudestaan, mutta sopivia kehiä ei vielä tälle keväälle ole löytynyt (erkkarikin jätimme välistä turkin kasvatuksen vuoksi) KUNNES juuri tänään ilmoitin Timin heinäkuulle pitkästä aikaa kehiin ja serttijahtiin! Välillä jo olin täysin sitä mieltä, että ruusukkeiden perässä juokseminen saa jäädä tauolle, sillä olin saanut jo tarpeeksi kattavasti Timille arvosteluja vuosien varrella ja itse tiedän täsmälleen millainen koira se on. Nyt kuitenkin on alkanut palata pieni palo siitä ajatuksesta, että Timistäkin tulisi se Suomen Muotovalio jossain kohtaa... vaikka sitten veteraanikehissä mutta kun kyse on enää viimeisestä SERTistä niin ei nyt voi luovuttaa! :D

Sisustusintoilu sen kuin vaan kasvaa ja viimeisten kuukausien aikana olenkin päivittänyt niin huonekalustoani huolellisesti, uusimpana kikkailuna lasinen pöydänpäällinen, milläs muullakaan kuin Timin poseerauksella varustettuna :)


3.Luovuttamisesta puheen ollen, voin sanoa, että viimeisen vuoden aikana oikeestaan minuun iski hiljalleen luovutusfiilis opiskeluiden kanssa: Pitkäaikaisin haaveeni päästä eläinlääkikseen tuntui romuttuvan kun lukion fysiikat ja kemiat eivät napanneet sitten millään...aloin pohtia perheeni kanssa kakkosvaihtoehtoja ja päätin hakea tänä keväänä fysioterapeutti ammatikorkeaopintoihin TAMKiin. Olin aivan satavarma, että kyllä minä nyt ammattikorkeaan pääsen kun herranjestas olin jo tiputtanut tavoitteeni eläinlääkiksestä matalemmalle koulutustasolle...mutta niin vain kävi, että kutsua esivalintakokeen jälkeen ei itse pääsykokeeseen tullut. Olin aivan shokissa ja yhden illan vollotin karua kohtaloani, mutta surkuttelujen jälkeen kasasin itseni ja aloin puntaroimaan seuraavia vaihtoehtoja sillä välivuosi olisi edessä, mutta miten käyttäisin sen?  Seuraavana yönä ei paljon nukuttu vaan se menikin sitten googlettamalla erilaisia koulutuksia ja aloin myös uudestaan selvittämään josko minulla sittenkin olisi mahdollisuuksia eläinlääkikseen kun nyt valmistautumisaikaa on vuosi!
Jännitin vielä kovasti ylioppilastuloksiakin, sillä ainoastaan englannin kirjoitusten takia lakinsaamiseni oli vaakalaudalla...kävin keväällä paniikissa englannin abikursseilla ja ostin itseopiskelumateriaaleja jotta selviäisin siitä haastavimmastakin aineesta ja se kannatti, sillä nyt se on varmaa että MINÄKIN SEN LAKIN SAAN viikon päästä!! :)

Pikkuhiljaa homma alkoi selkiintyä ja ajatus siitä, mitä oikeasti haluan tehdä vahvistui mielessäni: Tämän vuoden aikana tulen valmennuskurssien ja koulutusten avulla valmistautumaan ensi kevään 2017 eläinlääkiksen pääsykokeeseen ja tämä on nyt varma, että toista kertaa en ala pohtia uskallanko hakea sinne vai en! Lisäksi perheeni auttoi minua miettimään mitä tekisin ja sitten muistinkin joskus messuilla vierailleeni Tampereen Koirahierojakoulun ständillä ja olisin halunnut aloittaa koulutuksen, mutta koulunkäynnistäni ei jäänyt aikaa sille... Eipä siis yllättäne että laitoin samantien nyt hakemusta myös koirahierojakoululle ja parissa päivässä sainkin haastatteluajan joka on tällä hetkellä minulla vasta edessä! Mikäli saan paikan koulusta, aloitan lääkisvalmennusten lisäksi koirahierojaopinnot ensi syksynä! Nyt olen saanut suunnitelman tulevaksi vuodeksi ja olen tästä aivan innoissani! Saapa nähdä mitä tässä nyt sitten lopulta tapahtuu, mutta elämässä mennään eteenpäin jokatapauksessa...ja VAUHDILLA! :D



Tälläisia naperoita olin Timin kanssa hoitamassa viikon ajan keväällä Bella Godivas-kennelin kotona Lempäälässä . Pentukuume on niin valtava varsinkin kun loistavia pentueita on viime aikoina putkahdellut maailmaan, mutta olen jo useamman vuoden hillinnyt itseäni siirtämään pennun hankintaa sopivampaan ajankohtaan, joten pentusuunnitelmat saavat vieläkin odottaa, että saan opiskeluasiat kuntoon ja sen jälkeen voisi olla aika tuoda uusi tulokas taloon...Mielenkiinnolla olen seurannut ja odotan, mitä näistä kaikista upeista nuorista uusista japseista vielä tuleekaan :)



17. maaliskuuta 2016

Talvilajit testauksessa ja kisavalmistautumista

Lunta on ollut ihan säälittävän vähän, mutta tarpeeksi meille, jotta olemme pääseet Timin kanssa lumisten harrastusten pariin. Uusimpana kokeiluna oli nyt lumikenkäily, mikä ei minulta itseltäni ottanut sujuakseen alkuunsa ollenkaan: Timi tarpoi kyllä vauhdilla hangessa eteenpäin, mutta minä onnistuin kaatumaan penkkaan rähmälleni jo ensimmäisen jalan noston kohdalla xD ei ole helppoa ei, kokeilkaa vaikka! :D
 
Sitten pari kertaa on käyty taas hiihtämässä, mikä on molemmille tutumpaa puuhaa: Timi kiitää vetovaljaillaan ja minä liitelen perässä! Ja sananmukaisesti _liitelen_ sillä huomasin taas vasta puolessa välin hiihtoreissua, että pitoa ei minun suksita löydy ja Timillä on vielä vähän hakusessa nämä "Oikealle!" ja "Vasen!" käskyt, joten tasapainoa vaatii hiihtäminen äkkinäisissä käännöksissä hiihtäminenkin tuon vauhtikarvapallon kanssa :D

 
Timillä on alkanut nyt runsas turkinvaihto, mutta se on ihmeellisintä, että poika ei silti lainkaan näytä sen kuihtuneemmalta vaan päinvastoin turkkia puskee vauhdilla lisää.
Kurakelien takia turkkia on pesty tänä keväänä useampaan kertaan, mutta sehän Timille kelpaa sillä mikään ei ole hauskempaa kuin föönin edessä nautiskelu :) Pitänee etsiä jokin föönikuvista niin näette tämän Primadonnan kauneudenhoitotoimenpiteissä.


 
Itselläni muutosta suunnitelmiin on tullut paljonkin sillä jo nyt viimeistä viedään ylioppilaskirjoitusten kanssa ja kyllä se lakki sieltä nyt toivottavasti irtoaa toukokuussa...Sain siis aikaistettua ylioppilaskirjoituksiani ja toivon mukaan valmistun nyt keväällä! Tänään tein korkeakoulujen yhteishaun ja kesäksi töitäkin on luvassa, joten hyvältä näyttää. Pikkuhiljaa olen alkanut jo valmistautumaan Timin kanssa muuttoonkin ja omaa uutta kotia on tullut jo monena iltana vuokra-asuntosivulta selattua. Rasittavaa tässä on vain, se ettei vielä tiedä lainkaan missä kaupungissa asun ensi syksynä koulun takia. Toivoen jäisin Tampereelle, mutta lähtö saattaa tulla Turkuun, Lahteen, Jyväskylään tai Hämeenlinnaankin... aika näyttää :)

 
Ainiin ja Timi on nyt ilmoitettu ensimmäisiin Rally-Toko kisoihinsa ja lisäksi kalenteriin on merkattu toukokuun japaninpystykorvien Erikoisnäyttelykin! Tampere KV:n ilmoittautumisen loppujen lopuksi Timin kohdalta jätin, itse kylläkin olen lauantaina Vappu-aattona kehää pyörittämässä että tervetuloa moikkaamaan!
Tässä nämä tältä erää! Ihanaa kevättä! :)