27. tammikuuta 2013

Japsipoppoo kokoontuu

Tänään oli taas se ehkä kuukauden odotetuin päivä: japsilenkkeilijöiden kokoontuminen ensimmäisen kerran tänä vuonna! Sää oli mitä mainioin ulkoilun kannalta, vaikka aurinko ei tänään halunnutkaan juuri näyttäytyä. :)
Saapuessani Timin kanssa tapaamispaikalle, vastassa odotti AIVAN MAHTAVA YLLÄTYS: 4 uutta huiskua omistajineen oli saapunut katsomaan paikanpäälle, että mikäs tämä tämmöinen japsilenkki oikein on! Hetken päästä paikalle ilmestyi myös nuori Rosi-japsi omistajansa kanssa, he myöskin olivat ensimmäistä kertaa mukana lenkillä.  Ihanaa, että saimme uusi lenkkeilijöitä joukkoomme! Tervetuloa mukaan Tico, Badi, Helmi, Luna ja Rosi omistajineen!

 
Kun koko poppoo oli kasassa, lähdettiin yhdessä rämeltämään Suolijärveä ympäri luontopolkua pitkin. ( Nimestään huolimatta paikka on oikein kaunis ja mukava paikka ulkoilemiseen :) ). Kaikki kymmenkunta valkoista hömeltäjää ja yksi mustavalkoinen vauhtiviikari saivat kirmata vapaina koko matkan. Ja vauhtia riitti! Silloin tällöin jokunen valkoturkki (mm. oma nuori herrani Timi) meinasi erehtyä lähtemään omille poluilleen, mutta onneksi matkassa oli Myy (bordercollie), joka piti tiukkaa kuria, ettei lauman yksikään jäsen päässyt unohtumaan matkan varrelle. :D
Myy käskyttää pienempiä matkalaisia. :)

Tico (Sunrise Spitzies Vinston) huolehtii, että omistajat varmasti pysyvät lähettyvillä.
Myy ja Rosi löysivät heti yhteisen sävelen, ja vauhtikaksikko kirmasikin yhdessä mäkiä ylös ja alas koko matkan ajan. Kokoerokaan ei tuntunut missään! Vielä siinäkin vaiheessa kun muut seurueesta alkoivat olla jo selvästi suurimmat osat energiastansa purkaneita, nämä kiisivät hännät suorina etunenässä.
 
Paimennuspuuhissa
 
Myyn ja Rosin "ota kiinni jos saat"-leikki parhaillaan menossa
 Kaksijalkaisilla juttua riitti lähes taukoamatta, mitä nyt välillä täytyi pitää hengähdystauko. Kapealla polulla mäkiä ylös tarpominen kävi ohimennen kuntoilusta, vaikkakin matka taittui kevyesti rupatellessa- mistäs muustakaan kuin koirista!



Myy & Rosi-leikki jatkuu

 Hennassa oli selkeästi koiruuksien mielestä johtaja-ainesta. Hennan kulkiessa etummaisena pyyhälsi hänen takanaan iloinen lauma huiskuja. Kun Henna pysähtyi, KOKO lauma pysähtyi. Jossain vaiheessa Myy päätti lähteä rulettamaan järven jäälle. Henna lähti hakemaan koiraansa jäältä, mutta saikin mukaansa kaikki muutkin koirat. Siellä ne sitten tönöttivät kaikki porukalla, kun me muut katselimme rannalta touhua. :D
 
 

 

 
Vähän matkaa kuljimmekin sitten jäällä ja koiruudet innostuivat avarasta kentästä vallan hirmuisesti! Jäällä kuitenkin tuli vastaan niin paljon hiihtäjiä, että oli "turvallisempaa" siirtyä takaisin rantapolun puolelle. Ehdimme kuitenkin napsaista ryhmäpotretin retkeläisistä:
 
Kuvassa: Timi (S.Odoroki), Rosi (A. Xylia Xaquélina) ja Sara. Tico (Sunrise Spitzies Vinston), Badi (Sakura Zensen Okito) ja Satu. Luna (Houndbrae Anastasia), Helmi (Beauty) ja Henni. Topi (S.Pikurito) ja Sari . Macy (Laques Macy), Myy (Amazeme French Revolution), Roope (Donorei Diletto) ja Henna.
 
 

Tico
 Puolessa välin matkaa Timi ja Tico päättivät muodostaa tiimin. Mukana oli kolme aikuista urosta, eikä niille syntynyt kertaakaan kärhämää vaan pojat kulkivat leppoisasti kylki kyljessä ja vuorottelivat kohteliaasti puita singneeratessaankin. :D
Pojat: takana Timi ja Tico

 
Kokonaisuudessaan lenkki oli VARSIN ONNISTUNUT! Uudetkin lenkkeilijät pääsivät heti mukavasti mukaan "tiimiin".
 Hetki sitten pohdin, miten minä oikein hurahdinkaan tähän rotuun?? Yhdessä lenkkeillessämme vastaus pongahti kirkkaana mieleeni:
se avoimuus ja yhdessä touhuamisen into, mikä ainakin minun aikanani on japsiporukasta välittynyt, on mielestäni kullanarvoista ja luulenpa sen olevan myös osasyyllinen siihen, miksi kerran japsin hankkineet ihmiset eivät ole kokeneet pienintäkään tarvetta vaihtaa rotua tai sen kautta myös piirejä.
Tottakai japsi on muutenkin ihanaluonteinen ,älykäs, terve ja kaunis rotu, mutta jos sen ympärillä pyörivä porukka ei olisi niin avointa ja mukaansa tempaavaa, ei monikaan varmasti jaksaisi kauan osallistua/kiinnostua rotua koskevista asioista.
Japsilenkeillä kuljemme kaikki yhdessä, keskustelemme asioista ja pyrimme ratkaisemaan YHDESSÄ ratkaisun, mikäli jonkin kohdalle on sattunut murhetta. Voimme jakaa iloja ja suruja, riippumatta siitä kenen kasvatti jollakin on tai mitä mieltä joku on jostakin asiasta. Se jos jokin on hienoa!
 
Timi ja pikkuveikka Topi. Taustalla myös pikku Badi. :)
 
Ja vielä viimeisenä, muttei lainkaan vähäisempänä: Timi sai perjantain ja lauantain välisenä yönä jälleen pikkuisia sisaruspuolia, 2 siskoa ja 2 veljeä. Onnellisena mammana Mitzu (S.Natsuko) ja isänä Zapp (Beethoven White Zapp). Kaikki oli sujunut hienosti ensikertalaiselta tyttöseltä. Suuren suuret onnitteluhalit koko poppoolle! ♥
 
Onnellinen perhe. Kuva: Salla Aarnio



18. tammikuuta 2013

Merkki

Tänään päätettiin uhmata pakkasukkoa ja treenata ulkona uutta tokoliikettä: "Merkkiä" sekä takaakiertoa agilityn palauttamiseksi mieleen, sillä agikautemmehan alkaa jo kuukauden päästä! Hovikuvaajaksi lähti ystävällisesti naapurimme. Suuret kiitokset Inka kuvausavusta! ;)

 
 
 
 
 
Lopuksi napsittiin vielä muutama poseerauskuva nuorukaisesta. Ikää poijaalla on nyt 2v 4kk. Tässä pari otosta, koettakaapa etsiä valkohuisku kuvista! :D
 
 
Timi 2 years 4 months

13. tammikuuta 2013

Maastoilua ja tokotreenit

 
Lauantaina lähdimme aamulla maalle ja päivä kului luonnossa liikkuessa. Timi oli ratkiriemuissaan , kun sai viilettää vapaana koko päivän! Pakkasta oli -15´C, mutta se ei menoa estänyt, ainakaan heti... Suksilla jatkoimme "koirahiihto"-treeniä hankikanto pellolla. Huisku jolkotteli leppoisasti edellä, minä hiihdin perässä.
 
Siilinkarin valloittaja.
Pikkuhiljaa koiruus alkoi kuitenkin nostelemaan käpäliään niin tiuhaan tahtiin, että oli käytävä lämmittelemässä sisällä. Tunnin lepo ja sitten lähdettiin kokeilemaan taas jotain uutta: lumikenkäilyä! :D
Lumikengät jalkaan vaan ja sitten kuonot kohti talvista metsää ja rinteitä!

Paikotellen hanki olisi upottanut enemmänkin, mutta lumikenkien avulla pääsi kulkemaan kevyesti vaikeistakin paikoista. Timiä hanki kesti hyvin ja huisku päästeli ympäri metsikköä. En löytänyt lähtiessämme Timin heijastinliivejä ja hiukkasen kyllä ensin hirvitti päästää poika juoksentelemaan vapaana, kun se maastoutui jälleen kerran luontoon niin hyvin. Uskalsin kuitenkin luottaa, ettei Timi lähde rusakoiden perään tms. ja hyvinhän reissu sujui! Maastossa sain tehtyä hyvää kontaktitreeniä Timille; aina kun huisku pyyhälsi lähelleni, seurasi siitä isot kehut ja palkkaus. Välillä Timi ryntäsi linnun perässä pelottavankin kauas, mutta kun vain jaksoin kärsivällisesti jatkaa matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, koiruus piti itse huolta että pysyi mukanani juoksemalla kiiren vilkkaa takaisin luokse. :)
 
Tätä mieltä Timi on jatkuvasta valokuvaamisesta :)
Sunnuntaina lähdimme päivällä kävelemään Näsijärven jäälle Siilinkarille. Ilma ei ollut niin aurinkoinen kuin lauantaina, mutta paljon porukkaa jäällä silti riitti. 
 
Iltapäivällä oli vuoden ensimmäiset tokotreenit ja koirakoita olikin tänään kymmenkunta paikalla. Ohjelmassa oli paljon uusia liikkeitä, joita emme olleet vielä kertaakaan treenanneet:
Paikallaan istuminen: Uusi liike. Koirat laitettiin rintamasuuntaan istumaan ja ohjaajat poistuivat n.20m:n päähän seisomaan. Timi jäi kun jäikin istumaan, eikä mennyt maahan kuten olisin olettanut. Liike kesti 2min, mutta kävin palkkaamassa poikaa välillä, jottei se kyllästyisi.
Merkki:Uusi liike. Parin metrin päähän koirasta laitetiin tötsä ja sen taakse
namilätkä. Käskystä koiran tuli juosta
"merkille" ja pysähtyä seisomaan sen taakse rintamasuunnassa ohjaajaa kohti.
Paikallamakuu: Tuttu liike, joka sujui kuten pitikin.
Liikkeestä istuminen: Uusi liike, joka suoritettiin ryhmässä. Timi oivalsi heti, mikä oli jutun juoni.
 
Luoksetulo koirakkoväylän läpi:
Luoksetulo sinänsä oli tuttu, mutta se,että koiran tuli juosta ohjaajan luokse koirakoista muodostetun väylän läpi, lisäsi huimasti haastavuusastetta! Epäilin, ettei siitä tulisi mitään, sillä Timi sai tunnin puolessa välin vainun jostakin ja lopputreenit kului lähinnä siihen että yritin saada koiran kuonoa irti maasta... Kouluttaja kuitenkin laittoi meidät suorittamaan liikkeen ja,,, Timi JUOKSI luokseni! Perusasento jäi kyllä tekemättä, mutta se riitti! Timiltä oli kuitenkin aikamoinen uroteko tulla monen suuremman koiran ohitse SUORAAN luo.
 

Lumihommissa



10. tammikuuta 2013

Valokuvausta ja koirahiihtoa

Nyt sitten kokeilimme Timin kanssa KOIRAHIIHTOAkin! Viime talvena Timi oli vielä niin juniori, ettei rehkimislajeja juuri harrasteltu. Nyt koiruus on kuitenkin sekä ikänsä että lihaskuntonsa puolesta siinä vaiheessa,että tätäkin saatettiin vihdoin kokeilla:
 Syksyllä ostin Timin hihnaan joustavan jatkopätkän canicrossia varten, jotta koira saa lisävoimaa vetämiseen ja loistavasti hihna-valjas-systeemi toimi tässäkin lajissa. Ajattelin, että Timi väistäisi suksia eikä suostuisi liikkumaan mihinkään, joten ensin palkitsinkin huiskun vain joka kerralla kun se lähestyi niitä, mutta turhaa oli moinen pelko: koiruushan säteili husky-hommissa ja kirmasi innoissaan hangen päällä! Sukset kevensivät lastia niin, että huiskulle veto oli lasten leikkiä, eikä minun tarvinnut kuin liitää perässä! Pari kertaa nuoriherra sai vainun ja lähti kiidättämään minua aivan OMAAN suuntaansa. Sukset luistivat kyllä hyvin, mutta pitoa ei ollutkaan niin paljon, joten jarruttaminen ei sujunutkaan niin helposti... Käskyä "SEIS!" poika ei myöskään suvainnut ottaa tällä kertaa kuuleviin korviinsa, joten ei auttanut muu kuin istahtaa suksien päälle maahan,että matka pysähtyi. Kun kulku stoppasi, Timi (vihdoin ja viimein) palasi maan pinnalle ja  toljotti ärsyyntyneesti minua, että : "Mitä nyt taas? Eikö jatkettaisi matkaa jo?!" Tunnin aikana sai kyllä purettua ylimääräiset energiat pois, mutta HAUSKAA OLI molemmilla! Tämän jatkossa otammekin talviharrastukseksi!
 
 
Viime viikonloppuna oli suunnitelmissa osallistua "Operantin ehdollistamisen"-kurssille Timin kanssa, mutta viikonloppu kuluikin syntymäpäiväjuhlissa ja teatterissa... No, eiköhän niitä koulutuksia tule vielä lisää! ;)
Ensi viikonloppuna alkaisi taas tokokin joulutauon jälkeen. Saapa nähdä kuinka paljon olemme onnistuneet unohtamaan loman aikana.. ?:D
 
 
Maxinkin saimme hetki sitten taas seuraksemme ja pojat riemuitsivat suunnaattomasti (kuten aina) kun saivat pitkästä aikaa hömeltää keskenään! Itselläni haave toisesta koiruudesta harrastuskaveriksi ja Timille kaveriksi on alkanut vahvistua yhä enemmän. Toisaalta Timin kanssa on nyt niin ihanan rentoa, kun tämä tietää jo hyvin säännöt ja kulkeminenkin mihin tahansa on helppoa, kun tiedän että huisku osaa käyttäytyä. Kahden huiskun kanssa kulkeminen tietenkin toisi omat haasteensa, mutta myös omat rikkautensa... Ehkäpä, ehkäpä, sitten kun ajankohta on sopiva pentuselle...? :)

Viime sunnutaina oli mahtava sää valokuvaamisen kannalta, ja kamera olikin taas tehokäytössä! Blogin kanssa oli ongelmia saada kuvia ladattua, mutta nyt viimein onnistuin pari tänne laittaamaan:


Timi ihmettelee tilhiparven menoa
Ympäristön tarkkailua
 







1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet tuulet...

Timi (4kk) osaa lomailla rennosti
Joulunaika alkaa olla ohitse ja uusi vuosi saapuu mukanaan uudet haasteet. Uuden vuoden tiimoilta päätin myös uudistaa sivujen ulkoasun läpikotaisin. ;)
Timi oli ollut tänäkin vuonna porukasta kiltein lahjakasasta päätellen. Tonttu oli tuonut Jouluaatoksi huiskulle mm. uuden glitterihihnan näyttelyitä varten, herkkuja ja kuljetusboksin. Omistaja löysi lahjapapereista Helena Koskentalon Parempaan pentutulokseen-kirjan ; Jess, askeleen lähempänä kohti kasvattajan peruskurssia! ;)
Lunta on riittänyt ja Timi on jaksanut riemuita siitä joka kerta ulos ovesta astuessamme... omistaja vähemmän, kun on täytynyt raapia auton ikkunoita jäästä. :D
Huisku on nyt jo sen kokoinen, että ehkäpä pääsemme kokeilemaan tämän talven aikana vielä koirahiihtoakin?...Mutta siitä sitten myöhemmin lisää!

Koirilla on tänä vuonna ilmennyt ihmeellisen paljon paukkuarkuutta. Monet omistajat ovatkin jo hyvissä ajoin hakeneet rauhoittavia lääkkeitä ja pantoja koirilleen, jotta uuden vuoden ilotulituksista selvittäisiin suosiolla.Siltikään he eivät välttämättä pysty ulkoilemaan koiran kanssa Uuden vuoden aattona lainkaan, sillä koira ei suostu tekemään edes tarpeitaan ulos, vaan pyrkii äkkiä takaisin sisälle ja sängyn alle pakoon. Mielestäni asia on hieman huolestuttava sillä "paukkuarkuus" on tuntunut lisääntyvän viime vuosien aikana.
Omat koirani eivät ole olleet moksiskaan ilotulitteiden äänistä ja olen pitänyt sitä vähän kuin "itsestään selvyytenä" että koira ei kauempaa kuuluvasta paukkeesta täysin lamaannu/mene paniikkitilaan vaan kulkee leppoisasti ja luottavaisesti jolkotellen "johtajansa" mukana. Nytkin Uuden Vuoden aattona pysähdyimme iltalenkillä Timin kanssa yhdessä katselemaan vähän matkan päähän värikkäitä ilotulitustähtiä jotka lennähtelivät upeasti tummalla taivaalla. Vastaantulijat olivat aivan ihmeissään, että:" Kuinka tuo koira noin rennosti vain telmii lumessa, vaikka pauketta kuuluu ympärillä?! Eikö se lainkaan pelkää?? Meidän "Murre" ei tule edes ulos ovesta..." :)


Juu, onhan ne uudetkin lelut toki "ihan kivoja!, mutta
kyllä se pentuajalla saatu kulunut nalle vain aina rakkain on. :)
Tonttu oli tuonut tällaisia
herkkupusseja Timpulalle.