11. joulukuuta 2017

tähystyspäivä

Timpan haimanvajaatoiminnan entsyymilisän ja kuukauden antibioottihoidon jälkeen hetken aikaa meni hyvin, kunnes oireet palasivat. Juuri olin päässyt sanomasta, että onneksi Timpalla ei ainakaan ole ollut kipuja.. kun sitten yllättäen yhtenä aamuna ulkoilun aikana Timi rääkäisi pahanpäiväisesti tarpeita tehdessään. Pelästyin heti,että nyt se alamäki on sitten alkanut ja varasin Hervannan Eläinlääkäreille samantien parin tunnin päähän ultraääniajan.

Ultratutkimuksessa kaikki näytti olevan ok; suoli ja sen sisältö liikkui normaalisti, eikä koira edelleenkään palpoidessa pahemmin mistään aristellut. Päätettiin kuitenkin, että varaan samantien tähystysajan mahdollisimman pian, jotta saadaan varmistettua suoliston tilanne.

Tänään sitten koitti se jännittävä tähystys, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa.  Tähystys tehtiin Eläinystäväsi Lääkärissä ja operaatio sujui hyvin ja rauhallisesti. 



Timi tähystettiin ensin suun kautta: ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen alkupään tilanne näytti normaalilta.  Sitten jatkettiin tähystystä vielä peräsuolen kautta paksusuoleen josta alkoikin löytymään jännittävyyksiä: suolen seinämän pinnassa näkyi tähystyskameran kautta siellä täällä haavaumia, joista erityisesti yksi kohta vuosi heti kun siihen vähänkin osui. Patologille otettiin vielä biopsia-näytepaloja ja nyt pari viikkoa joudutaan odottelemaan tuloksia, jonka jälkeen voidaan päättää jatkohoito.


Vaikka tilanne jäi vieläkin avoimeksi, suurin kivi silti jo vierähti sydämeltä kun tähystyksessä ei (ainakaan nyt) löytynyt kasvaimia tai polyypeja joiden olemassaoloa pelkäsin.  Toivon mukaan nämä haavaumat saadaan ajan kanssa ja lääkeiden avulla paranemaan lopullisesti pian.


Loppuilta on mennyt Timpalla torkkuessa.  Välillä on käyty ulkona jalottelemassa ja tarpeilla, mutta sitten on tultu pian sylikyydillä takaisin sisälle mammimaan kun jalat eivät lääkehöyryissä enää pojalla ulkona ole kantaneet vaan on alkanut vielä horjahduttaa.
Taas päästiin eteenpäin osaavien eläinlääkintäammattilaisten kanssa ja toivon mukaan tästä suunta vain ylöspäin! Kiitos vielä Eläinystäväsi Lääkärin Jossulle ja Jennille päivän operoinnista! :)

24. lokakuuta 2017

Yllättävä käänne terveydessä

Ensimmäinen kerta 7 vuoteen kun ei niin kivoja uutisia Timpulasta :(
Timpalla on kaikki muuten hyvin,mutta jonkin aikaa jo keväällä, aina silloin tällöin Timpalla ilmeni veristä ulostetta jonka vuoksi halusin aloittaa tutkimukset... Sitten veri taas hävisi ulosteesta, joten annoin asian olla ja seurailin. Meni viikko tai pari ja taas ulosteessa oli mukana veriviiva. Aluksi ajattelin, että koira on ummella tai syönyt niin kovia puruluita , että suolen pinta on hieman rikkotunut ja paranee itsestään. Jätin puruluut pois ja seurasin tarpeiden tekoa; välillä oli normaalia, välillä taas veristä.
Töissä klinikalla otin Timpan oireet puheeksi ja eläinlääkärin kanssa tuli puheeksi niinkin karmea vaihtoehto, kuin että suolistossa voisin olla kasvain. Tämän varalta täytyisi tähystää ja tarvittaessa leikata koira, en kuitenkaan ensimmäisenä varannut tähystysaikaa vaan päätin aloittaa kartotuksen verikokeesta.

Nyt sitten syy oireisiin selvisi kun verikoetulokset saapuivat: haima-arvot (TLI) olivat aivan viite-alarajan alapuolella ja lisäksi päällä oli B12-vitamiinin puutostila. Sitten aloitettiinkin hoito haiman vajaatoimintaan (eli EPI = exorcine pancreatic insufficienty) ja pistossarja B12-vitamiinin puutokseen. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että Timillä haiman ruoansulatusentsyymien tuotantoon alentunut. Näin ollen ravinto imeytyy huonommin suolessa ja lisäksi ohutsuoleen voi alkaa kertyä liikaa bakteerikasvustoa, mikä voi aiheuttaa  jälleen tulehduksen. Vajaatoimintaan voi johtaa krooninen haimatulehdus, haiman kasvaimet tai autoimmuunisairaus, jossa haiman soluja alkaa tuhoutua tulehdusreaktion myötä. Timpan kohdalla on vaikea arvioida miten ja kuinka kauan aikaa sitten haima on kehittänyt vajaatoiminnan, sillä Timppa on ollut läpi elämänsä erinomaisessa fyysisessä kunnossa ja aina reipas oma itsensä ilman sairasteluoireita. Tämän vuoksi koko asia tulikin itselleni aivan puskista. Pääasia kuitenkin on, että sairaus on diagnosoitu ja sitä päästiin nyt saman tien hoitamaan. Olen niin onnellinen, että päätin lähteä tutkimaan koiraani vaikka jossain vaiheessa itsekin jo aloin epäillä, että olen vain hysteerinen.


Käytännössä arki jatkuu kutakuinkin samaan malliin, mutta tästä lähtien ruokinnassa on otettava erityisesti huomioon haiman entsyymejä korjaava ruokavalio eli ruokaan lisätään haimaentsyymejä entsyymivalmisteen (Panzym) tai tuoreen/raa'an haiman muodossa. Onneksi Timppa on tottunut klinikkaeläinhoitaja-opiskeuideni vuoksi kaikenlaiseen palpoitiin ja hoitomuotoihin mitä olen harjotellut, sillä nyt minun pitää myös pistää kerran viikossa B12-vitamiini injektio Timille kunnes vitamiinitaso korjaantuu. Vaikka töissä olenkin tottunut pistämään lemmikkeihin injektioita sujuvasti, oman koiran kanssa jännitti ensin ihan eri tavalla. Timi ei kuitenkaan tapansa mukaisesti ollut moksiskaan pistoksesta  kun se luottaa siihen, että omistaja tietää kyllä mitä tekee. :)


Kyllä tätä asiaa on tullut parin viime päivän aikana pohdittua ja itkettyä, kun maailman rakkaimman koiruuden ja treenikaverin terveys ja tulevaisuus huolestuttaa. Onneksi Timi ei tiedä pahasta maailmasta mitään vaan on edelleen oma tarmokas ja iloinen itsensä, päälle päin eroa entiseen ei huomaa lainkaan! Timpan elämäniloisuus pakottaa näin minutkin keskittymään siihen mitä meillä on nyt ja toivottavasti vielä monta monta vuotta  ja jättämään tulevaisuudesta murehtimiset myöhemmäksi.


Iloisempia uutisia ovat ne, että meidän rallytoko-kertaustreenit ovat edistyneet mallikkaasti ja koepäivät on nyt lyöty lukkoon 11.11 sekä 18.11! Enää ei montaa viikkoa ole, kun pääsemme luokkanousua tavoittelemaan!

Lisäksi vihdoin sain tehtyä Koirahieronta toiminimelleni facebook-sivut, jotka löytyy fB:sta hakusanalla Koirahieroja Nea Neva. Marraskuun alusta alkaen tarjolle tulee myös hierontalahjakortteja, joten pistähän muistiin vaikka jo joululahjaideaksi ja pukinkonttiin!



19. lokakuuta 2017

Hupskeikkaa kisat tulossa

Hetken mielijohteesta päätin ryhdistäytyä Timpan kanssa ja kunnianhimoisesti yritän saada Timpalle koulutustunnusta ja luokkasiirtoa Rally-Tokossa vielä tämän vuoden puolella! :D

Kaksiin kisoihin on alustavasti ilmoittauduttu,ja ne toivon mukaan riittävät luokan vaihtoon. Timpalla siis on jo pohjalla vuoden takaa rotumestaruuden 2.sija ja 97/100p. Yhteensä 3 yli 70p ylittävää tulosta tarvitaan, joten odotukset ovat kovat! Katsotaan... :)

28. syyskuuta 2017

Paljon paljon uusia tuulia

Tänä syksynä elämässämme on tapahtunut paljon paljon uusia asioita ja muutoksia.
Pitkään pohdin kesällä koirahierojaksi Tampereen Koirahierojakoulusta valmistuttuani, että uskallanko laittaa yritystä pystyyn tässä vaiheessa elämää. Kaverin rohkaisemana ajatus sai uutta potkua ja hupskeikkaa nykyään teen koirahierontoja toiminimelläni! :o
Aluksi kaikki yrittäjyysasiat vaikuttivat kauhean sekavilta; tuntui, että miljoona asiaa piti ottaa huomioon ja pää meni heti aluksi aivan pyörälle kaikista niistä markkinointiyrityksistä, joita alkoi ilmaantua toiminimen tullessa julki. Myös kirjanpitoon ja laskutukseen täytyi alkaa perehtyä syvemmin, mutta pikkuhiljaa palat alkoi loksahdella kohdilleen. Muutin toiminimen myötä myös raportti- ja kirjanpito-työskentelytottumuksiani: ennen halusin tehdä kaiken mahdollisen kirjallisen työn tavalliselle A4-paperille, joita sitten mapitin vuodessa pinoittain, mutta nyt vihdoin jouduin toteamaan, että kyllä se sähköisesti raporttien kirjoittaminen ja kirjanpidon pitäminen on näppärämpää. On niin helppoa lähteä asiakkaan luo hierontakeikalle, kun enää ei tarvitse kuljettaa mukana mappeja ja papereita vaan ainoastaan kevyttä pientä läppäriä! :)

Toinen iso asia, joka on tullut arkeeni, on KOULUELÄMÄ. Viime vuoteen verrattuna, jolloin jouduin pitämään välivuoden opiskeluista, tämä on IHANAA kun koulu tuo osaltaan tietynlaista rutiinia arkeen ja kalenterissa on selkeä rytmi missä tahdissa opiskeluiden kanssa pitää edetä. Elokuussa aloitin klinikkaeläinhoitajaopiskelut ja toistaiseksi koulu ei ole kuormittanut lainkaan, sillä itselleni opiskelussa suurta helpotusta tuo 4vuoden työskentely eläinlääkäriklinikoilla, jonka ansiosta monet koulussa käytävät asiat ovat minulle jo tuttuja työelämästänikin.

Koulun ohessa työskentelen tälläkin hetkellä eläinklinikalla, teen omia asiakashierontojani ja juuri viikko sitten aloitin tehokkaan lukemisen jo lääkiksen kevään tulevia pääsykokeita varten! Viime keväänä hain Viron Tarttoon ja Helsingin eläinlääkikseen, joista Viron opiskelijapaikka ei jäänyt kauhian paljosta kiinni. Niinpä haen molempiin uudestaan, kovemmalla teholla ja paremmalla osaamisella! Tällä hetkellä Suomen pääsykokeet lähinnä ahdistavat, sillä kevään 2018 lääkiksen pääsykokeista ei edelleenkään ole annettu tarkentavaa infoa: muuttuuko pääsykokeen malli/lääkikseen hakeminen jo ensi keväänä vai riittääkö, että lukee kuten aiemminkin pääsykokeeseen vai mitä tapahtuu?? Itse olen kertaillut teorioita ja tehtävätyyppejä abitreenikirjoista sekä viime vuoden Valmennuskeskuksen kirjoistani.

Timppa täytti elokuun lopussa 7v ja tällä hetkellä Timpan kanssa ei ole sen suurempia tavotteita muuta kuin viettää laadukasta ja mielekästä elämää; kevään Suomen valioitumisen lisäksi juuri äsken lähetin myös Viroon valioarvon vahvistuspyynnön, piakkoin pitäisi siis vahvistua pojalle myös toinen valion arvo! :)
Lisäksin nyt juuri päätin taas terästäytyä ulkoilemisen kanssa ja tällä hetkellä olen pyrkinyt edes pari kolme kertaa viikossa lähtemään Timpan kanssa metsämaastoon, vaihteluksi ja tasapainoksi jatuvalle asfaltilla tepsuttamiselle, keskusta-alueella kun asumme. Kauhean helposti tulee kierrettyä vain niitä samaisia kortteleita, luuria näpräten ja koiraa samalla ulkoiluttaen, mutta se ei vaan yksinkertaisesti riitä. Tiedän, että Timppa sellaiseenkin sopeutuisi, mutta omatuto alkaa kolkuttamaan samantien jos lenkit kiireisinä päivinä meinaavat jäädä lyhyiksi. Syksy on nyt parhaimmillaan ja se kyllä innostaa ulkoilemaan jo ihan vain senkin vuoksi, että joka paikassa on niin kuvauksellista tällä hetkellä ja mikäs sen kivempaa kuin kuvata tyytyväisenä milloin missäkin kannon nokareella poseeraavaa huiskua, alla viime päivien kuvia! :)